Emäsalo Porvoon saaristossa

Emäsalo ja Hakasalo muodostavat selkeän, erillisen osa-alueen aiemmin Porvoon maalaiskunnassa, nykyään Porvoon kaupungissa. Lännessä Svartbäckin selkä erottaa saaren mantereesta ja Esthamnin selkä Onaksen saaristosta. Idässä Orrbyn selkä ja etelämpänä Äggskärin selkä erottavat Emäsalon Vessöstä ja Pellingin saaristosta. Pohjoisessa nykyisin vain Kuggenin salmi erottaa saaren mantereesta. Vielä 200 vuotta sitten Tolkkinen ja Hästön olivat saaria, mutta nyt ne ovat osa mannerta.

Saaren nimen alkuperästä asiantuntijat ovat erimielisiä. Ruotsiksi se on Emsalö, suomeksi Emäsalo, mitä nimeä tuskin suomenkieliset kesäasukkaatkaan vielä 50 vuotta sitten käyttivät. Se oli vain nimi kartalla, jota ihmeteltiin. Silti kantasana lienee suomenkielinen. Loppuosa ”salo” on laina baltian kielistä, ja se tarkoittaa suurta saarta, sittemmin suurta metsää ja erämaata. Myös alkuosa ”Emä” tarkoittaa jotain suurta, laajaa, mistä syntyy Emäsalo (Rolf Saxén).

Toinen tulkinta (Iwar Westman) olettaa, että alkuosan alkumuoto on Äimä, mikä tarkoittaa neulaa, tai niemeä. Paikalliset käyttivät saaresta aiemmin nimeä Eimsal, mikä tukee tätä tulkintaa. Myös toinen kielentutkija (Ritva Liisa Pitkänen) puoltaa Äimä- alkua, mutta hän arvioi lähtökohdaksi Hämeessä ja Satakunnassa tunnettuja paikannimiä, joissa on sama alku. Saaren nimi olisi näin seuraus saarella kalastelleista ja metsästäneistä hämäläisistä tai satakuntalaisista.

Saaresta on myös käytetty ruotsinkielisiä nimityksiä Emsalölandet ja Ölandet.

Tarkka nimistön kuvaus on kaksiosaisessa, ruotsinkielisessä teoksessa Emsalö Boken. Myös alla oleva teksti perustuu suurelta osalta tähän teokseen.

Emäsalon luonto

Emäsalo on Suomen rannikon suurimpia saaria. Sen pinta-ala on 34 neliökilometriä. Suomenlahden saarista se on toiseksi suurin Vessön jälkeen. Koko rannikkoalueemme saarista Emäsalo on 22. suurin.

Emäsalo asettuu Suomenlahdella pohjois-eteläsuuntaan. Länsirannikolla on runsaasti paljaita kallioita ja myös korkeita kukkuloita. Välissä on syviä lahtia. Mäkien välissä on huomattavia suoalueita. Syvä Vaarlahden lahti ja pitkä Vaarlahden niemi antavat saarelle sille ominaisen muodon kartalla.

Itärannikko on varsin tasainen ja leveät lahdet matalia. Itärannikon kasvusto on rehevää ja helposti viljeltävä savimaa yleistä. Tämän vuoksi vanhin kiinteä asujaimisto on itärannikolla. Saaren neljästä maarekisterikylästä kolme ovat itärannikolla, pohjoisesta lukien Emäsalon kylä, Orrbyn kylä ja Bengtsby, kun taas Vaarlahden kylä on Vaarlahden kautta meriyhteydessä länteen. Bengtsby on Emäsalon kyläkeskus.

Emäsalo on vaihtanut muotoaan vuosituhansien saatossa maannousun takia. Pari tuhatta vuotta sitten alkaneesta ajanlaskusta lukien maannousu on ollut noin viisi metriä.

Emäsalo sai ruotsinkielisen väestönsä 1200-luvulla ja silloin nykyisen kahden metrin korkeuslinjan alapuolella olevat alueet olivat vielä merenpohjaa. Suurin osa nykyisen Bengtsbyn pelloista oli veden alla vielä 700 vuotta sitten. Vaarlahden lahti ulottui pitkälle Emäsalon keskipaikkeille, nykyisen Bäckmarenin tienoolle (Lisuksen sillasta hiukan luoteeseen). Monet nykyiset niemet olivat silloin saaria. Tämä koskee mm. Vaarlahden Utholmenia , joka sittemmin sai nimekseen Havsudden – Meriniemi. Myös Orrbyn Lädunäs, Vaarlahden Lökudden ja Hakasalon Ängesudden on 1700-luvun puolivälin pitäjänkartoissa piirretty saariksi.