Sähköt Emäsaloon

Ennen sähköä käytettiin puuta, valopetroolia ja polttoöljyä. Sähköt saatiin ensimmäisenä Emäsalon kylän Davidsnäsiin, joka hankki petroolimoottorilla toimivan sähkölaitoksen vuonna 1930. Orrbyn Lövkullassa kokeiltiin tuuligeneraattoria vuoden 1942 jälkeen. Tuuligeneraattori korvattiin kuitenkin varsin pian bensiinimoottorilla, kun kovat tuulet olivat kaataneet tuuligeneraattorin maston pariin kertaan.

Vasta vuonna 1946 saatiin sähköt pohjoiseen Emäsaloon. Elis Wesslin järjesti merikaapelin, maakaapelit sekä muuntajan Eslahden kartanolle. Tästä muuntajasta saatiin myös sähköä muille lähellä asuville. Vuoden 1947 aikana Emäsaloon asennettiin neljä muuntajaa niin, että saaren keskeiset osat aina Vaarlahden lahdelle asti saivat sähköt. Tehon tarve oli varsin vähäinen, sillä sähköä käytettiin lähinnä valaistukseen. Esthamnsudden sai sähkölinjan vasta 1967, kun sinne suunniteltiin tie. Hakasalo sai odottaa vielä vuosia, samoin saaren läntiset osat.

Sähköt ovat merkinneet paljon Emäsalon kehitykselle. Erilaisia koneita voitiin alkaa käyttää ja moneen taloon tehtiin sähkölämmitys.

Puhelin Emäsaloon

Ensimmäinen puhelinlinja vedettiin 1880-luvulla Emäsalon läpi Vaarlahden Edesvikeniin. Venäläisillä oli optinen lennätinlinja Pietarin ja Helsingin välillä. Tätä varten oli rakennettu signaalimasto Vaarlahden Betbergetin laelle (Meriniemen ja Vaarlahden niemen välissä). Siellä oli miehitetty vartiotupa signaalien vastaanottamiseksi ja edelleen lähettämiseksi. Kontaktien varmistamiseksi tarvittiin puhelinlinja.

Kruununluotsit saivat samalla puhelimen Orrbyn Mattsasiin, missä Johan Karlsson oli kruununluotsina. Kun signaaliasema poistettiin käytöstä vanhentuneena (sähkölennätin tuli tilalle), saivat Lindbergit Edesvikenissä ottaa käyttöönsä tämän yksinkertaisen Porvoosta vedetyn puhelinlinjan. Myöhemmin Berndt Axel Nyberg sai 1903 luvan jatkaa linjaa Meriniemeen.

Kansalaissodan jälkeen ryhmä liikemiehiä sai järjestetyksi Emäsaloon lisää puhelinlinjoja ja puhelinkeskuksen. Käsikäyttöinen keskus asennettiin ensin Bengstbyn Storspiksiin, mutta siirrettiin sitten läheiseen Rönnbackaan (”Smedens”). Jouluna 1919 oli linjaan kytkettynä 20 liittymää. Puhelinnumerot olivat kaksinumeroisia. Lokakuussa 1958 linjat automatisoitiin ja numeroista tuli viisinumeroisia. Sen jälkeen numeromäärä on suuntanumeroiden myötä lisääntynyt. Puhelinyhteyksiä lisättiin 1960 ja 1992 Emäsalossa oli 380 kiinteää puhelinliittymää.

Tietokoneyhteydet

1980-luvun lopulla alkoi ensin langaton puhelinliikenne ja myöhemmin vielä dataliikenne. Ensimmäiset langattomat puhelimet olivat Pohjoismaissa kehitetyn NMT-järjestelmän laitteita . Sen jälkeen tuli GSM-järjestelmä. 2000-luvun alussa lähes kaikilla oli oma henkilökohtainen puhelin.

Kun dataliikenne tuli internetin avulla yleiseksi, siihen voitiin käyttää myös vanhoja puhelinlinjoja. Puhelinkaapelit olivat kuitenkin operaattorien omaisuutta eivätkä ne halunneet panostaa uusiin kaapeleihin. Pikemminkin haluttiin vanhatkin purkaa ja siirtyä langattomaan liikenteeseen, jota tarjottiin lankayhteyksien tilalle. Tämän vuoksi Emäsaloon ei saatu kaapelitelevisiota vaan oli tyytyminen langattomaan tv-signaaliin, joko katto- tai satelliittiantennin avulla. Eteläiseen Emäsaloon ei saatu edes puhelinlinjojen varassa toimivaa laajakaistaa, koska etäisyys operaattorin keskukseen Bengtsbyssä oli liian pitkä. Myös 2010-luvulla yleiseen käyttöön tullut 3G-verkko toimi hyvin epätasaisesti varsinkin Emäsalon eteläosassa.

Vuonna 2008 voimaan tullut laajakaistalaki edellytti, että valtion ja kunnan tuella rakennetaan kuitukaapelitekniikkaan perustuvat laajakaistayhteydet koko maahan. Tavoitteena oli, että väestöstä 99 prosenttia tulee olla nopean, 100 Mb/s mahdollistavan laajakaistayhteyden ulottuvilla. Yksikään suurista operaattoreista ei kuitenkaan halunnut rakentaa tällaista verkkoa Emäsaloon. Näin saari oli jäädä kokonaan tulevan data- ja teleliikenteen kehityksen ulkopuolelle. Nyt vaihtoehtoinen langaton 4G-tekniikka ei tule ainakaan lähiaikoina kyseeseen, sillä tuskin kukaan haluaa investoida siihen tarvittaviin lukuisiin uusiin antennimastoihin, joiden syöttämiseen tarvitaan vielä kuitukaapeli.

Laajakaistalain vaatimusten ansiosta Itä-Uudenmaan maakuntaliitto (sittemmin Uudenmaan maakuntaliitto) sai aikaan vuonna 2009 sen, että eteläisestä Emäsalosta tuli tukialue. Emäsalon Kyläyhdistys haki ja sai mm. 2001 teettämänsä saaristoselvityksen perusteella avustuksen Porvoon kaupungin saaristovaroista. Avustuksen avulla tehtiin kyselytutkimus ja yksityiskohtainen kuitukaapeliverkon suunnitelma, jonka perusteella voitiin hakea laajakaistalain mukaisia investointitukia.

Tässä yhteydessä perustettiin toukokuussa 2010 Osuuskunta EmsaloNet saatavilla olevia tukia hakemaan ja toteuttamaan moderni kuitukaapeliverkko olemassa olevien sähköpylväiden kautta. EmsaloNetin hallituksen muodostivat Christer Nyström, Berndt Nyberg ja Tauno Voipio. Kesällä 2012 Christer Nyströmin kuoleman jälkeen hallitusta laajennettiin, ja mukaan tulivat Mats Juslin sekä Lars Wikholm. EmsaloNet-osuuskunnalla oli runsaat 30 jäsentä, sekä Emäsalon vakituisia että vapaa-ajan asukkaita.

EmsaloNet hyväksyttiin kuitukaapeliverkon rakentajaksi ja operaattoriksi lokakuussa 2010. Mitään muuta operaattoria asia ei silloin kiinnostanut. EmsaloNet hankki valtiontuen eteläiselle Emäsalolle sekä EU:n maaseudun tukirahastosta saariston kuitukaapeliverkkovaroja valtiotuen ulkopuoliselle alueelle. Porvoon kaupungilta saatiin vielä saariston kehittämistukea.

Saadut tuet ja tekninen suunnittelu sai Loviisan Puhelin Osuuskunta LPO:n kiinnostumaan EmsaloNetin ostamisesta sekä verkon rakentamisen rahoittamisesta. Kauppaan kuului operaattorivastuun siirtäminen LPO:n tytäryhtiölle, LPOnet Oy Ab:lle.

Kuituverkon rakentaminen alkoi vuonna 2012, kaapelit vedettiin talvella ja marraskuussa 2013 koko Emäsaloa kattava kuitukaapeliverkko oli valmis. Kuituyhteyden ansiosta jokaiseen Emäsalon talouteen voidaan nyt asentaa hyvin nopea laajakaistayhteys esim. etätyötä ja kaapeli-tv:tä varten. Emäsalon pohjois- ja itäpuolella kaapeli-tv olikin tervetullut, sillä antennisignaalit sinne olivat hyvin huonot. Eteläisessä Emäsalossa taas asukkaat saivat vihdoinkin vakaat ja nopeat tietokoneyhteydet.

Kuitukaapeliverkon ansiosta koko Emäsalo pääsee hyötymään dataliikenteen tulevasta kehityksestä.

Vesi ja viemäri

2000-luvun alun kuivat kesät aiheuttivat Emäsalon asukkaille suuria ongelmia kunnollisen talousveden saamiseksi. Emäsalon Kyläyhdistys haki silloin ratkaisumalleja, jotta saarelle saataisiin kunnallinen vesiverkko. Porvoon kaupungin kanssa neuvoteltiin myönteisessä hengessä, mutta kaupunki ei kuitenkaan voinut tehdä asialle mitään. Porvoon kaupungin 1999 teettämässä osayleiskaavassa ei vesiasiaa käsitelty lainkaan. Mutta Emäsalon Kyläyhdistyksen 2001 teettämässä saariston kehittämissuunnitelmassa todettiin, että saarelle tarvitaan raikasta ja terveellistä talousvettä. Heräsi ajatus perustaa yhteinen vesiosuuskunta olemassa olevan Kurböle-Londbölen vesiosuuskunnan kanssa.

Kyläyhdistys ehdotti yhdessä Porvoon kaupungin vesilaitoksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa Kurböle-Londbölen Vesiosuuskunnalle, että sen toiminta laajennettaisiin koskemaan myös Emäsaloa. Esitystä käsiteltiin osuuskunnan vuosikokouksessa 24.3.2003. Esitys hyväksyttiin ja osuuskunnan nimeksi muutettiin Anl Borgå Skärgårds Vattentjänstverk – Porvoon Saariston Vesihuoltolaitos Osk. Uudistunut vesiosuuskunta saattoi ryhtyä heti toimiin vesijohdon vetämiseksi Emäsaloon ja järjestämään valtion ja kunnan tukea hankkeelle. Midgårdilla pidettiin 26.4.2003 tiedotuskokous, jossa esiteltiin vesihankkeen suunnittelutoimia ja arviot liittymän hinnaksi.

Lokakuussa 2003 oli saatu Porvoon kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskuksen tuet (EU-varoja) hankkeen aloittamiseen. Porvoon vesi kustansi putken vedon Vessöstä Orrbynselän poikki Brudsandeniin. Haarautumat vedettiin ensin pohjoiseen ja sitten etelään. EU-tukien ehtona oli kuitenkin jätevesien käsittely uusien 1.1.2004 voimaan tulleiden säännösten mukaisesti. Siksi hankkeesta tuli paljon vaikeampi ja kalliimpi kuin aluksi oli arvioitu.

Jätevesiputkea ei voitu liittää Hermanninsaaren puhdistamoon. Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa neuvotellen kehitettiin kyläpuhdistuslaitokset. Tuolloin todettiin, että tiukentuneet vaatimukset pysyvälle ja vapaa-ajanasumiselle edellyttivät valvottuja puhdistamoita. Tämäkin tuli vesiosuuskunnan tehtäväksi.

Vesi kytkettiin käyttöön 9.3.2004 Holsteininkujalla. Kuuden kyläpuhdistamon tekoa suunniteltiin jo. Keväällä 2005 oli tehty noin 40 kilometriä vesijohtoa aina Emäsalon eteläiseen osaan asti. Verkkoon oli liittynyt 80 taloutta. Samaan aikaan vesijohdon kanssa vedettiin myös jätevesien kantaputkisto kyläkeskuksiin ja tiiviimmin rakennetuille alueille. Ensimmäinen kyläpuhdistamo otettiin käyttöön Bengtsbyn Kapeaniityntiellä. Bo Erik Peranderin omistama Tallkullan kiinteistö oli ensimmäinen, joka sai Emäsalossa jätevesiliittymän kesäkuussa 2005.

Jätevesiliittymien asentamisen vauhdittamiseksi Porvoon kaupunki päätti toukokuussa 2007 määritellä vesiosuuskunnan toiminta-alueen vesihuoltopalveluja koskevan lain 8§:n mukaisesti. Lain 10§ mukaan toiminta-alueella oleva kiinteistö tulee liittää vesipalvelulaitoksen vesi- ja viemärijohtoon. Emäsalossa toiminta-alue ulottuu Emäsalontietä seuraillen saaren eteläisiin osiin. Läntinen Emäsalo ei siihen kuulu.

Toiminta-alueella olevia kiinteistöjä haja-asutusalueen jätevesisäännökset eivät koske vaan vesihuoltolain mukaisesti niiden tulee liittyä heti tai kohtuullisen ajan kuluessa vesihuoltolaitoksen vesi- ja jätevesiverkkoon.

Vuoden 2012 lopussa vesiosuuskunnalla oli 600 osakasta ja toimintaa Emäsalossa, Vessössä ja Pellingissä. Vesiliittymä oli 430:llä kiinteistöllä ja jätevesiliittymä 240:llä. Talous- ja jätevesiverkko oli kaikkiaan 215 kilometrin pituinen. Vesiosuuskunnalla on käytössä 13 kyläpuhdistamoa, joista yhdeksän Emäsalossa.

Osuuskunnan talous on ollut heikko, koska siihen on liittynyt vähemmän talouksia kuin arviot liittymisvelvoitteesta edellyttivät. Liittyminen on herättänyt tiettyä epäluuloa, kiinteistökohtaiset kustannukset ovat korkeita, ja kielteiset mediakannanotot ovat laimentaneet halua liittyä verkkoon.

Kunnallisen vesijohtoverkon piirissä on nyt satoja kiinteistöjä, joille vesihuolto kenties ei olisi muuten ollut koskaan mahdollista. Järjestäytyneen vedenjakelun ja viemäröinnin piiriin liittyneet kiinteistöt saavat puhdasta ja terveellistä vettä, johon ei liity radonin ja arseenin aiheuttamaa riskiä, mikä on varsin yleistä alueen pohjavedessä. Samalla lähes 300:n talouden jätevedet puhdistetaan mallikelpoisella tavalla. Siitä luonto kiittää.

Osayleiskaava ja saariston kehityssuunnitelma

Porvoon kaupunki teetti Emäsalon ja Hakasalon alueelle osayleiskaavan vuonna 1999. Siinä osoitetaan minne ja miten saa rakentaa. Kaavaa arvosteltiin Emäsalossa runsaasti. Suunnitellut uudet rakennuspaikat ovat kovin hajallaan ja rakennusoikeudet pieniä. Erityisen vaikeaa on muuttaa vapaa-ajan asuntoja pysyviksi. Osayleiskaavaa ei ole myöskään sopeutuva nykyaikaiselle vesi- ja viemäriverkostolle. Suuri osa rakennusoikeuksista on täysin nykyisen verkoston ulkopuolella.

Emäsalon Kyläyhdistys teetti vuonna 2001 Emäsalolle ja Hakasalolle laajan saariston kehityssuunnitelman. Myös tässä kehityssuunnitelmassa tulevat esiin osayleiskaavan tuomat ongelmat.

Osayleiskaavaan ja kehityssuunnitelmaan voi tutustua näiden linkkien avulla:

 

Osayleiskaava Emäsalo ja Hakasalo

Emäsalon saaristokehityssuunnitelma

 

 Viite: 2015 BN